Geenitesti lisäsi näkemystä harjoitteluun

Urheilijan DNA testi

Mitä paljastuu, kun aktiiviurheilijanakin nuorena kilpaillut geneetikko tekee itselleen Liikunta geenitestin? Vieraskirjoittajamme Emmi Tiili on juuri tohtoriksi väitellyt geneetikko, joka on on pienestä pitäen kilpaillut pikamatkoilla kansallisella tasolla aina nuoreksi aikuiseksi asti. Kovasta treenistä ja motivaatiosta huolimatta menestystä ei ihan kärkisijoille tullut. Kiinnostus genetiikkaan ja urheiljalle tarkoitetun geenitestin tekeminen lopulta paljasti asioita mitä olisi pitänyt huomioida treeni ohjelmissa paremman tuloksen aikaansaamiseksi.

Oman geneettisen perimän tietäminen auttaa sekä ymmärtämään kehoaan paremmin, että säätämään harjoittelua optimaaliseksi. Tämä auttaa tavoitteisiin pääsemistä, joka sitten lisää ja varmistaa motivaatiota kaikenlaiseen liikuntaan ja harjoitteluun.

Emmin omakohtaiset kokemukset Liikunta geenitestin tekemisestä

Olen juuri tohtoriksi väitellyt geneetikko ja olen juossut koko elämäni ajan. Kilpailin aktiivisesti pikamatkoilla, kunnes selkävaivat estivät räjähtävät suoritukset. Harjoittelumotivaatiota pikamatkoille löytyi aina. Olen sen jälkeen harrastanut hölkkäilyä ja ihmetellyt, miksi se ei oikein tuntunut omalta jutulta

Koko kilpaurani ajan oletin huonon peruskuntoni johtuvan pelkästään siitä, etten ollut liikkunut tarpeeksi lapsena. Liikunta-geenitestin sitten paljasti, että geneettiset ominaisuuteni eivät ole mitenkään optimaaliset pitkäkestoisen urheilun suhteen. Maksimaalisen hapenottokyvyn potentiaalin, anaerobisen kynnyksen ja aerobisen kunnon kehittäminen vaativat minulta geneettisesti keskimääräistä enemmän työtä. Tämä tuntui tavallaan helpottavalta tiedolta.

Testi antoi vastauksia kilpaurallakin pohdittuihin kysymyksiin ja huokaisin itsekriittisyyden helpotuksesta: Nyt tiedän, etten ole tehnyt mitään väärin. ”Geenilotossa” saamistani kestävyysominaisuuksista huolimatta, pääsin niinkin pitkälle. Itseä paremmin tuntien olen harjoitellut uudella näkemyksellä ja olen nyt paremmalla tasolla kuin olin ikinä pikajuoksijana. ”Geenithän ei minua määrää, kun tiedän mitä ne minusta kertovat”.

Geenitestistä merkittävää hyötyä harjoitteluun

Peruskuntoharjoitteluun vaikuttavien geenien lisäksi löysin itseltäni geenimuodon, joka saattaa vaikuttaa laktaatin kertymiseen kovatehoisessa liikuntasuorituksessa. Lihakseni väsyvät nopeammin ja palautuminen kestää kauemmin. Myös tulehdusvasteeni ollessa keskimääräistä suurempi, tulisi harjoitusten välinen palautumisaika olla pidempi. Tämä johtuu harvinaisemmasta, vain 1 % eurooppalaisista esiintyvästä alleeliparista.

Tämäkin kävi hyvin järkeen kokemuksistani kilpaurheilijana ja nyt harjoittelisin järkevämmin. Niin kilpaurheilijan kuin tavallisen kuntoilijan harjoittelusuunnitelman ja henkisen jaksamisen kannalta olisi oleellista tiedostaa, minkä tyyppiset treenit hapottavat tavallista enemmän. Toisten kehot vain tarvitsevat kovista treeneistä enemmän palautumisaikaa kuin muilla. Oikeantyyppisillä kovatehoisilla harjoituksilla voi silti kehittää näitäkin ominaisuuksia muistaen riittävän pitkän palautumisen urheilusuorituksista.

Toimin nykyisin myös lasten valmentajana ja olen todennut, kuinka eri tavoin lapset motivoituvat urheilusta. Urheilussa erityisen lahjakkailla lapsilla ei välttämättä ole motivaatiota harjoitella ja ryhtyä kilpaurheilijaksi. Avaintekijä onkin motivaation löytäminen – se on jopa tärkein lahjakkuustekijä. Genetiikka määrittää osaltaan myös motivaatiota. Itse arvelin vaatimattomasti omaavani harvinaisen hyvän harjoittelumotivaatioon liittyvän geenimuodon, mutta ei minulla ollutkaan tätä harvinaista kahden alleelin kombinaatiota. Löytyi kyllä yksi alleeli, ja ehkä silläkin on ollut merkitystä omalla kohdallani. Sisäisen motivaation lisäksi tämä geenimuoto liittyy myös urheilusta saadun mielihyvän kokemiseen, minkä omalla kohdallani kyllä allekirjoitan.

Oletin minulta löytyvän myös nopeiden lihassolujen toimintaan vaikuttavan geenimuodon – olinhan pikajuoksija. Nämä ”nopeusalleelit” ovat yleisiä nopeus- ja voimalajien huippu-urheilijoilla. Tulos oli kuitenkin ”fifty-fifty”, eli minulla on sekä hitaita että nopeita lihassoluja määrittävät alleelit. Pieni pettymys sen suhteen, mutta toisaalta maailman parhailla pikakiitureilla on tavattu myös tätä samaa yhdistelmää kuin minulla. Ja tärkeää on myös tiedostaa, että nopeusominaisuuksia voi hyvinkin paljon parantaa hyvällä harjoittelulla – se vain olisi helpompaa jos geenit antaisivat paremman pohjan.

Mitä sain selville Liikunta geenitestin avulla?

Tarvitsen enemmän aikaa suorituksista palautumiseen. Herkät akillesjänteet ja pohkeet on hyvä suojata säärystimillä. Tiedän, miksi kovempitehoiset treenit hapottavat herkästi. Tiedän nyt, että aloittamalla rauhallisemmin pääsen ihan samoihin tuloksiin kuin he, jotka voivat aloittaa treeninsä vaudikkaammin.

Huomaan kehittyväni huimaa tahtia ja vauhti on salakavalasti päässyt kasvamaan. Huomaan myös hyödyntäväni jopa alitajuisesti geenitestin tuloksia mentaalisesti ja käytännön harjoittelussa. Kaikkia ominaisuuksia voi kehittää, eivätkä geenit sido minua vain tietynlaisiin harjoituksiin.

Liikunta-testi paljastaa myös kaksi yleisintä riskigeeniä, jotka lisäävät merkittävästi laskimotukoksen riskiä, sekä useampia geenimuotoja, jotka vaikuttavat lihasten, akillesjänteen ja nivelten loukkaantumisriskeihin. Näissä ei omalta osaltani ollut havaittavissa mitään poikkeavaa; riskini oli keskimääräinen valtaväestöön nähden.

Kun urheileva geneetikko tekee itselleen geenitestin, hänellä on tulosten tulkinnassa ja ymmärtämisessä tietenkin tietty etulyöntiasema – voi yhdistää molemmat maailmat ja omat kokemukset saumattomasti yhteen. Tällaisen kokemuksen haluaisin antaa muillekin testin tilaajille. Liikunta-testistä onkin pyritty tekemään kaikille suunnattu urheilun perusominaisuuksista tietoa antava henkilökohtainen geenitesti. Se tarjoaa hyvällä tavalla yksinkertaistettua tietoa ominaisuuksistamme antaen lisäinfoa geenimuotojen vaikutuksista selkeästi ilmaistuna sekä vinkkejä, miten hyödyntää tietoa harjoittelussa.

Itselleni jäi hyvä fiilis Liikunta-geenitestin tuloksista: Se lisäsi ymmärrystä itsestäni liikkujana, antoi vastauksia mieltä askarruttaneisiin kysymyksiin, sain intoa ja toisaalta rentoutta treenata järkevämmin ja jotenkin kummallisesti tulin ylpeäksi omasta perimästäni, erityisesti harvinaisista löydöksistä, vaikka niiden tulkinta ei ollutkaan suoranaisesti itselleni suotuisa.

Geenien vaikutusta urheiluun on tutkittu jo yli 50 vuotta

Testerit Chat

)
    is typing...

    Voit olla meihin yhteydessä alla olevalla lomakkeella.

    Lähetä viesti Sulje
    EUR Euro