Haiseeko kesämökkisi mummonmökiltä?

Ummehtunut sisäilman haju

Kun menet mökille, niin haiseeko kesämökkisi tunkkaiselta? Mummonmökin tai maakellarin hajua muistuttava ummehtunut sisäilman haju voivat olla peräisin monesta eri lähteestä. Hajuongelmia voivat aiheuttaa erilaiset hiukkasmaiset ja kaasumaiset epäpuhtaudet. Hajujen lähteitä ovat esimerkiksi kosteus- ja homevauriot, kemialliset yhdisteet rakennusaineissa- ja tai vaikkapa kuivunut lattiakaivo.

Ummehtunut sisäilman haju ei tarkoita, että kyseessä olisi aina homeongelma. Tunkkaisuus voi syntyä homeitiöiden lisääntymisestä sisäilmassa tai sitten rakennusmateriaaleista käytetyistä kemiallisista yhdisteistä.

Asukas tottuu hyvin nopeasti huoneilman hajuihin. Monesti haju huomataan viimeistään mökillä käynnin jälkeen, kun vaatteet tai muut mukana olleet tavarat haisevat ummehtuneelta.

Paha haju sisäilmassa voi heikentää asumisviihtyvyyttä ja terveyttä merkittävästi. Mikäli kylmänä olleen mökin hajuongelma ei häviä tuuletuksen, siivouksen ja lämmityksen jälkeen, on syytä selvittää mistä ongelma johtuu.

Homeongelman tunnistaminen

Mikäli sisäilmassa esiintyy tunkkaista, maakellarimaista, imelää tai selvää homeen hajua, niin homevaurion mahdollisuutta on syytä selvittää. Havaitun hajun tai asukkaiden oireilun lisäksi materiaalien tai rakenteiden pinnoilla olevat kasvustot ja kosteuden tiivistyminen pinnoille voivat paljastaa kosteus- ja homevaurion. Homeongelmaa ei välttämättä haista tai hajun voi tuntea vain ajoittain. Jos epäilee homeongelmaa, niin varmin tapa on tehdä hometesti. Hometesti näyteitä voidaan ottaa pinnoilta, sisäilmasta tai rakenteista.

Homeitiöitä on luontaisesti joka puolella ja niitä siirtyy ulkoilmasta sisäilmaan.  Kosteissa olosuhteissa homeitiöt pääsevät lisääntymään. Homevauriota edeltää aina kosteusvaurio. Siksi mökin rakenteet tulisi tarkastaa vuoden välein, varsinkin vesikaton ja maaperästä mahdollisesti nousevien kosteuksien varalta.

Ummehtunut sisäilman haju voi aiheutua myös kemiallisista yhdisteistä

Tunkkainen haju ei tarkoita, että kyseessä olisi aina homeongelma. Hajun lähteenä voi olla rakennus- ja sisustusmateriaaleista käytetyt kemialliset yhdisteet.

Yksi tavanomaisimmista homeen hajua muistuttava tunkkaisen hajun lähteistä ovat kloorifenoli yhdisteet. Tetrakloorianisolia on käytetty puunsuoja-aineena 1930-luvulta aina 1990-luvulle saakka.  Yhdiste vapautuu sisäilmaan hiljalleen ja havaittavat hajuongelmat huomataan n. 15-40 vuoden päästä. Kloorifenolista lähtevään hajuun ei juuri voi tehdä mitään ja se tarttuu melkein kaikkeen rakennuksen sisällä olevaan. Terveydensuojelulaissa kyseinen haju on ilmoitettu terveydelliseksi haitaksi, mutta pieni kloorifenolipitoisuus ei aiheuta terveyshaittaa.

Toinen vanhoissa taloissa mummon mökin tai ratapölkyn hajua muistuttava kemiallinen aine on kreosiitti, joka on syöpää aiheuttava aine. Kreosoottia on käytetty puunsuojaukseen  1800 luvulta aina 1960 luvulle asti. Sitä on ollut  kivihiilitervaa sisältävistä tuotteista kuten tervapapereista, vedeneristeistä ja kattohuovista. Joten vanhoissa taloissa sitä voi löytyä vähän joka puolelta.

Kreosiitin hajua on vaikea erottaa homeen hajusta, mutta siinä ärsytysoireet saattavat olla erilaisia. Herkät ihmiset saavat homeesta tukkoisuutta ja hengitystieoireita, kun taas kreosootti aiheuttaa ärsytystä iholle ja limakalvoille.

Ummehtunut sisäilman haju voi aiheutua myös rakennus- ja sisustusmateriaaleista irtoavista VOC kaasuista. VOC-yhdisteitä syntyy niin uusien rakennusmateriaalien kuin vanhojen rakennusmateriaalien kautta, varsinkin niiden kostuessa. VOC hajut ovat pistävän hajuisia, epämiellyttäviä ja ärsyttäviä.

Jos tuulettaminen ei auta, miten päästä eroon kesämökin tunkkaisesta hajusta?

Kesämökeillä on usein olematon ilmanvaihto.

Kesämökkien haasteena ovat suomen olosuhteet. Talven kylmyys ja kosteus yhdistettynä heikkoon ilmanvaihtoon lisää tunkkaisen ilman hajua.

Monella mökki on kylmillään ja ilmanvaihtoaukot suljettuna, jolloin ilma seisoo paikallaan. Kylmillään oleva rakennus on myös herkempi kosteus vaurioille. Ellei korvausilmaventtiileitä ole riittävästi, korvausilma kulkeutuu ulkoa sisätiloihin talon rakenteista, yleensä ulkoseinien alaosista. Pitämällä pientä peruslämpöä yllä voidaan välttyä kosteusongelmilta, kunhan huolehtii, että ilma pääsee vaihtumaan. Esim. jättää tulisijan pellin talveksi auki. Jos mökille tulee sähköt, niin kätevä ratkaisu on ilmalämpöpumppu, joka kierrättää ilmaa rakennuksessa. Varmistaa vielä ilman vaihtuvuuden, niin että korvaus- ja poistoilma venttiilit eivät ole täysin tukittu.

Homeenhajun poistaminen

Homeitiöt tunkeutuvat pintamateriaalin mikroskooppisen pieniin huokosiin (myös irtaimessa), siksi tunkkaisen hajun poistamiseen ei enää riitä perinteiset keinot kuten siivous, tuuletus ja tekstiilien pesu. Hajuhaittaa tuottavat itiöt voidaan kyllä poistaa sisäilmasta, pinnoilta ja irtaimesta ionisaation ja fotokatalyyttisen hapettamisen perustuvalla desinfioivalla hajunpoistolla, mutta se ei kuitenkaan poista home- ja kosteusongelman lähdettä. Pahimmillaan tilanne on niin huono, että mökki on asuinkelvoton. Siksi sen lähde tulisi selvittää mahdollisimman pian ja korjata asianmukaisesti. Itse tehtävillä hometesteillä voidaan varmistaa homeen olemassaolo ja määrä. Mikäli homeitiöipesäkkeiden määrä ylittää suositusarvot on syytä tehdä jatkotutkimuksia.

Kemialliset yhdisteet ja VOC

tetrakloorianisoli-yhdisteistä lähtevän hajun mittaamiseen ei ole laitteita. Kokonaan ongelmasta pääsee eroon poistamalla rakenteista sellainen puutavara, joka on käsitelty kloorifenolilla eli useimmiten koko mökki tulisi purkaa.

Kreosootista haihtuvat PAH-pitoisuudet selviävät ottamalla näytteitä joko ilmasta tai itse materiaalista ja analysoimalla ne laboratoriossa. Haju säilyy kreosootti kyllästetyssä puussa puun käyttöiän ajan, joten ongelmasta pääsee eroon vain poistamalla ne rakenteet johon kreosoottia on käytetty.

VOC-yhdisteiden päästölähteitä on satoja, niitä voi olla rakennus- ja sisustusmateriaaleissa, pesuainessa  ja niitä voi syntyä myös mikrobikasvustoista. VOC kaasuja voidaan mitata mittalaitteilla ja siten jäljittää niiden lähteet.

Homeista ja kemiallisista yhdisteistä lähteviä hajuhaittoja voidaan poistaa sisäilmasta hapetustekniikalla. Perinteisiä otsonaattoreita ei saa käyttää samaan aikaan kuin rakennuksessa oleskellaan, kun taas uusinta ionisaation ja fotokatalyyttisen hapettamisen perustuvaa L-ION ilmanpudistinta voidaan käyttää turvallisesti ja tehokkaasti saman aikaisesti. Laite ei tuota terveydelle vaarallista otsonia, kuten perinteiset otsonointilaitteet. L-ION ilmanpuhdistin puhdistaa huonon sisäilman tehokkaasti, jopa yli 99% ilmassa olevista bakteereista, homeista, viruksista ja hajuista.

­­­­Lue myös artikkelimme Niksejä hajunpoistoon kotikonstein ilman suuria investointeja: Konsteja kodin sisäilman hajunpoistoon | Testerit

Sisäilmaongelmista löytyy lisätietoa Hengitysliiton sivuilta: Sisäilman epäpuhtaudet ja hajut, Rakennuksen haitta-aineet