Miten tunnistat myrkyllisen levän ja miten toimia

Sinilevät voivat värjätä veden vihreäksi ja runsaimmillaan muodostaa veden pinnalle paksuja leväkasaumia. Uimaveden tila kannattaa aina arvioida silmämääräisesti ennen uimista.

Altistuminen sinileväiselle vedelle ihon ja hengityksen kautta aiheuttaa jopa enemmän oireita kuin veden nieleminen.

MITEN TUNNISTAT SINILEVÄN

Sinilevän voi tunnistaa esimerkiksi kokeilemalla levämassaa tikulla. Jos massa hajoaa hippusina veteen, kyseessä on todennäköisesti sinilevä. Jos levä jää roikkumaan keppiin, kyseessä on jokin muu, vaaraton levä.

Sinileviä esiintyy useita eri lajeja, ja näistä lähinnä kaksi muodostaa Itämeressä esiintyviä laajoja massaesiintymiä. Osa sinilevistä on toisia myrkyllisempiä. Silti kaikkiin sinileviin tulee suhtautua niin, että ne voivat olla myrkyllisiä.

Markkinoilla olevilla pikatesteillä voi mitata vain yksittäisten myrkkyjen esiintymistä vedessä, joten testi saattaa johtaa virheelliseen turvallisuuden tunteeseen. Sinilevien tuottamien myrkkyjen tarkka mittaaminen vedestä onnistuu vain laboratorioissa. Levämyrkyt säilyvät vedessä muutaman päivän näkyvän leväesiintymän jälkeen.

”Jos esimerkiksi kuvantamislaitteessa näkyvä valtalaji olisi sellainen, joka ei tuota maksa- tai hermomyrkkyjä, niin joukossa on yleensä myös myrkkyä tuottavia lajeja. Samassa paikassa on voinut olla juuri hetkeä aiemmin myös toisen sinilevän kukinta, jolloin veteen on voinut liueta maksa- tai hermomyrkkyä”, tutkija Sirpa Lehtinen Suomen ympäristökeskuksesta kertoo.

Kuntien terveydensuojeluviranomaiset valvovat yleisten uimarantojen veden laatua. Uimarannan ilmoitustaulua ja mahdollisia varoituskylttejä kannattaa pitää silmällä.

 

MYRKYTYSOIREET

Sinilevät tuottavat useita erilaisia myrkkyjä, kuten hermostolle vaarallisia hermomyrkkyjä ja maksaa vaurioittavia maksamyrkkyjä.

Oireita voivat olla pahoinvointi, mahakipu, ripuli ja oksentelu. Lisäksi voi esiintyä ihottumaa, huulten kirvelyä, nuhaa, päänsärkyä, silmien ärsytystä ja lämmönnousua.

Oireet alkavat yleensä muutaman tunnin kuluttua altistuksesta ja kestävät useimmiten muutamia päiviä, korkeintaan viikon.

Hengenvaarallisia sinilevämyrkytyksiä ihmiselle ei ole Suomessa tiettävästi tapahtunut. Pitkäaikaisen, löylyveden kautta tapahtuneen altistumisen seurauksena on saunojan maksa-arvojen todettu kohonneen.

”Pahimmat sinilevään liitetyt yksittäistapaukset ovat olleet anafylaktinen shokki ja tajunnan menetys”, kertoo erikoistutkija Tarja Pitkänen Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta.

Sinileväistä vettä juoneelle eläimelle myrkyt voivat sen sijaan olla kohtalokkaita.

Koiralla sinilevämyrkytyksen oireita voivat olla ripuli, oksentelu, kuolaaminen, heikkous, lihastärinä, jäykkyys ja halvausoireet. Jos eläin on päässyt juomaan vettä, tulee ottaa välittömästi yhteyttä eläinlääkäriin. Vastalääkettä sinilevämyrkytykseen ei ole.

Sinilevälle altistunut iho on hyvä pestä puhtaalla vedellä ja saippualla. Silmät huuhdellaan pelkällä vedellä. Myös lemmikki kannattaa pestä, ettei se uinnin jälkeen turkkiaan nuollessaan saa myrkkyjä elimistöönsä.

Nyt heinäkuiset, poikkeuksellisen voimakkaat sinileväkukinnat Suomen eteläisillä ja lounaisilla merialueilla ovat rauhoittuneet tuulten myötä, kertoo Suomen ympäristökeskuksen (Syken) tutkija Sirpa Lehtinen .

Sinilevän elinkaaren pituutta ei ole helppoa määritellä, sillä siihen liittyy monia tekijöitä lähinnä ravinteisiin ja säähän liittyen.

Jotta uusia, huomiota herättävän isoja sinilevälauttoja syntyisi, tarvitaan tuulia nostamaan merenpinnalle lisää ravinteita syvemmistä vesikerroksista. Sen jälkeen tarvitaan vielä hyvin tyyntä säätä, jotta sinilevät voisivat nousta merenpinnalle muodostamaan laajoja sinilevälauttoja. Tällainen on siis ainakin teoriassa vielä mahdollista tulevinakin viikkoina.