Kyllä, kaivoveden laatu voi heiketä ilman näkyviä, hajullisia tai makuun vaikuttavia merkkejä. Esimerkiksi nitraatti, nitriitti, fluoridi, arseeni, uraani, radon ja osa mikrobeista voivat jäädä aistinvaraisesti huomaamatta. Siksi kirkas ja raikkaan makuinen vesi ei yksin takaa, että vesi täyttää talousvedelle asetetut vaatimukset ja suositukset. Kaivoveden laatua kannattaa seurata ja tutkia säännöllisesti, vaikka vedessä ei olisi havaittu muutoksia.
Mitä kaivovesi voi sisältää ilman näkyviä muutoksia?
Kaivovedessä voi esiintyä kemiallisia aineita ja mikrobeja, joita ei pysty luotettavasti havaitsemaan veden ulkonäön, hajun tai maun perusteella. Tällaisia voivat olla esimerkiksi nitraatti, nitriitti, fluoridi, arseeni, uraani, radon sekä ulosteperäiseen saastumiseen viittaavat bakteerit.
Nitraattia ja nitriittiä voi päätyä kaivoveteen esimerkiksi lannoituksen, karjatalouden tai jätevesien seurauksena. Arseeni, fluoridi, uraani ja radon ovat puolestaan usein peräisin alueen maa- tai kallioperästä. Radonia, uraania ja arseenia voi esiintyä erityisesti porakaivovedessä.
Koliformiset bakteerit ja Escherichia coli voivat päästä kaivoon esimerkiksi pintavesien, puutteellisten rakenteiden, jätevesien tai eläinten mukana. Mikrobiologinen ongelma ei aina muuta veden väriä, hajua tai makua.
Kaikki vedenlaatuongelmat eivät kuitenkaan jää täysin huomaamatta. Esimerkiksi korkea rauta- tai mangaanipitoisuus voi aiheuttaa veden värjäytymistä, saostumia, metallista makua tai tahroja vesikalusteisiin. Lue lisää siitä, mitä veden haju, maku tai väri voi kertoa veden laadusta.
Mitkä tekijät voivat heikentää kaivoveden laatua?
Kaivoveden laatuun vaikuttavat kaivon rakenne ja kunto, lähiympäristön maankäyttö, sääolosuhteet sekä alueen maa- ja kallioperä. Veden laatu voi muuttua vähitellen tai esimerkiksi rankkasateen, tulvan tai kaivon vaurioitumisen seurauksena.
Kaivon rakenne ja kunto
Vanhat, vaurioituneet tai puutteellisesti tiivistetyt kaivot ovat alttiita pintavesien pääsylle kaivoon. Siirtyneet tai halkeilleet kaivonrenkaat, huonokuntoinen kansi ja tiivistämättömät läpiviennit voivat lisätä epäpuhtauksien päätymisen riskiä. Myös routa voi vaurioittaa kaivon rakenteita.
Kaivon rakenteet, kansi, läpiviennit ja ympäristön vedenohjaus kannattaa tarkistaa säännöllisesti. Sade- ja sulamisvedet tulisi ohjata poispäin kaivosta.
Lähiympäristön maankäyttö
Peltojen lannoitus, karjatalous, jätevesijärjestelmät, öljysäiliöt, tiet, kaivuutyöt ja rakentaminen voivat vaikuttaa pohjaveden laatuun. Muutokset eivät välttämättä näy vedessä heti, vaan vaikutukset voivat ilmetä myöhemmin.
Myös naapurin kiinteistöllä tehdyt työt voivat vaikuttaa pohjaveden virtauksiin. Naapurikaivon tuloksista ei kuitenkaan voida päätellä varmasti oman kaivon veden laatua, sillä lähekkäistenkin kaivojen välillä voi olla huomattavia eroja.
Sääolosuhteet ja vuodenajat
Kevään sulamisvedet, rankkasateet ja tulvat voivat kuljettaa kaivoon pintavesiä ja niiden mukana mikrobeja tai muita epäpuhtauksia. Riski kasvaa erityisesti silloin, jos kaivon rakenteissa tai ympäristön vedenohjauksessa on puutteita.
Maa- ja kallioperä
Osa kaivoveden aineista on peräisin luonnostaan maa- tai kallioperästä. Paikallisesti vedessä voi esiintyä esimerkiksi arseenia, fluoridia, uraania, radonia, rautaa tai mangaania. Porakaivovedestä on erityisen tärkeää selvittää radon- ja uraanipitoisuus sekä alueesta riippuen myös arseenipitoisuus.
Kuinka usein kaivovesi kannattaa tutkia?
Käytössä olevan kaivon vesi kannattaa tutkituttaa säännöllisesti vähintään kolmen vuoden välein. Noin kuuden vuoden välein on hyvä tehdä laajempi tutkimus. Uuden kaivon vesi tulee tutkia ennen käyttöönottoa.
Vesi kannattaa tutkia myös aina, kun:
- veden väri, haju, maku tai sameus muuttuu
- veden epäillään aiheuttavan oireita
- kaivo on tulvinut tai sinne on päässyt pintavettä
- kaivon rakenteita on korjattu tai kaivo on desinfioitu
- lähiympäristössä on tehty kaivuu-, rakennus- tai jätevesitöitä
- kiinteistöä ollaan ostamassa tai myymässä
- perheeseen on syntymässä lapsi
- vedenkäsittelylaitteen hankintaa suunnitellaan.
Kesämökin pitkän käyttötauon jälkeen kannattaa tarkistaa kaivon ja veden kunto ennen veden ottamista talousvesikäyttöön. Pelkkä pitkä käyttötauko ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita, että kaivo olisi saastunut.
Lue tarkemmin, kuinka usein kaivovesi kannattaa testata kotitaloudessa.
Miten kaivoveden laatua voidaan seurata kotona?
Kotona tehtävillä pikatesteillä voidaan seurata testistä riippuen tiettyjä veden ominaisuuksia ja aineita, kuten pH-arvoa, kovuutta, nitraattia, nitriittiä, rautaa, mangaania tai bakteereita. Testin sisältämät tutkimuskohteet on aina tarkistettava tuotteen tiedoista ja käyttöohjeesta.
Safe Well -kaivoveden pikatestillä voidaan tutkia useita kaivoveden ominaisuuksia, mutta se ei sisällä bakteeritestiä. Jos halutaan tutkia myös bakteereita, vaihtoehtona on Laaja talousveden kotitesti, joka sisältää kemiallisten testien lisäksi bakteeritestin.
Pikatestit voivat auttaa havaitsemaan veden ominaisuuksissa tapahtuvia muutoksia ja tukevat veden laadun seurantaa laboratoriotutkimusten välillä. Ne eivät kuitenkaan tutki kaikkia mahdollisia haitallisia aineita. Esimerkiksi radonin, uraanin ja arseenin tutkimiseen tarvitaan niitä varten soveltuva analyysi.
Kun veden laadusta tarvitaan kattavampi tutkimus ja kirjallinen raportti, voidaan valita veden laboratorioanalyysi. Se antaa veden laadusta kotitestejä laajemman kokonaiskuvan tutkittavien ominaisuuksien mukaisesti.
Katso kaikki vaihtoehdot vesitestien valikoimasta.
Mitä tehdä, jos testissä havaitaan poikkeava tulos?
Jatkotoimet riippuvat siitä, mitä vedestä on havaittu ja kuinka suuri poikkeama on kyseessä. Pikatestin poikkeava tulos kannattaa tarkistaa tekemällä testi uudelleen käyttöohjeen mukaisesti ja tarvittaessa varmistaa laboratorioanalyysillä ennen vedenkäsittelylaitteen valintaa.
Jos vedessä todetaan tai epäillään ulosteperäistä saastumista, taudinaiheuttajia tai terveydelle haitallisen aineen liian suurta pitoisuutta, vettä ei tule käyttää juomiseen, ruoanlaittoon tai hampaiden pesuun ennen tilanteen selvittämistä. Kunnan terveydensuojeluviranomainen voi auttaa tuloksen merkityksen ja tarvittavien jatkotoimien arvioinnissa.
Tilanteesta riippuen jatkotoimia voivat olla:
- Uusintanäyte tai laboratorioanalyysi, jolla tulos ja ongelman laajuus selvitetään.
- Kaivon rakenteiden tarkastus ja korjaus, jos kaivoon pääsee pintavettä tai muita epäpuhtauksia.
- Kaivon kunnostus ja ammattilaisen tekemä desinfiointi, jos vedessä todetaan mikrobiologinen ongelma.
- Ongelmaan soveltuvan vedenkäsittelylaitteen valinta analyysitulosten perusteella.
- Uusintatutkimus toimenpiteiden jälkeen, jotta veden laadun paraneminen voidaan varmistaa.
Veden keittäminen voi vähentää mikrobiologista riskiä, mutta se ei poista vedestä esimerkiksi nitraattia, arseenia, fluoridia, uraania tai muita kemiallisia aineita. Keittämistä ei siksi pidä käyttää yleisenä ratkaisuna tuntemattomaan vedenlaatuongelmaan.
Voiko kirkkaaseen ja hyvänmakuiseen kaivoveteen luottaa?
Kirkas ulkonäkö sekä hyvä haju ja maku ovat myönteisiä havaintoja, mutta niiden perusteella ei voida varmistaa veden mikrobiologista tai kemiallista laatua. Paras tapa havaita ilman näkyviä merkkejä tapahtuvat muutokset on yhdistää kaivon kunnon säännöllinen seuranta, pikatesteillä tehtävä väliseuranta ja määräajoin tehtävä kattavampi laboratoriotutkimus.
Tutustu kaivoveden testaamiseen soveltuviin vesitesteihin ja valitse tutkittavat ominaisuudet kaivon tyypin, alueellisten riskien ja käyttötarkoituksen mukaan.
