Loistautitesti

Loistautitesti selvittää johtuuko suolistoinfektio Entamoeba histolytica, Giardia lamblia tai Crysptosporidium alkueläimistä.

Entamoeba histolytica on ameeboihin kuuluva alkueläin, josta kärsii noin 50 miljoonaa ihmistä eri puolilla maa-palloa. Se infektoi myös koiria ja kissoja, jotka paranevat taudista eivätkä tartuta sitä ihmisiin. Ihmisellä kyseinen ameeba-infektio aiheuttaa hoitamattomana kudostuhoa, joka voi olla oireetonta tai ilmetä punatautina tai maksa-paiseina.

Giardia lamblia on yleisin vakavaa ripulitautia ihmisellä aiheuttava itiöeläin. Se loisii ja lisääntyy ohutsuolessa aiheuttaen imeytymishäiriöitä, painon pudotusta ja elimistön kuivumista. Akuutti vaiheessa Giardia lambia aiheuttaa vakavan ripulitaudin, mutta taudin muuttuessa krooniseksi uloste palautuu kiinteäksi. Se aiheuttaa imeytymishäiriöitä, painon putoamista ja elimistön kuivumista. Tauti on yleistynyt länsimaissa viime vuosikymmeninä ja on erityisen vaarallinen henkilöille, joiden immuunivaste on heikentynyt. Tauti voi esiintyä myös oireettomana.

Cryptosporidium-suvun loiset tarttuvat sekä eläimiin että ihmisiin eläen ja lisääntyen suolistossa ja erittyen ulosteisiin. Niitä ympäröivä kuori pitää ne hengissä pitkään myös elimistön ulkopuolella ja suojaa niitä klooria sisältäviltä desinfiointiaineilta. Loiset leviävät sekä ulosteen että sairastuneen yksilön oksennuksen saastuttamien käsien ja veden välityksellä.

Loistautitesti, testin tekeminen:

Anna testikasetin ja reagenssien tasapainottua huonelämpötilaan (15-30 oC) ennen käyttöä.

1. Ulosta vaippaan, pottaan tai muuhun puhtaaseen, kuivaan astiaan tai huuhteluvedestä tyhjennettyyn WC-pönttöön.

2. A) Jos uloste on kiinteää, avaa reagenssipullon vihreä korkki ja työnnä korkkiin kiinnitetty näytteenottotikku ainakin kolmeen eri kohtaan ulostetta. Upottaessasi tikun ulosteeseen voit pyöräyttää sitä, mutta älä kauho. Riittävä ulostemäärä tikussa on neljäsosa herneen koosta (50 mg). Siirrä tikku takaisin reagenssiputkeen ja kierrä korkki tiiviisti kiinni.

B) Jos uloste on nestemäistä tai ripulia, poista reagenssiputkesta vihreä korkki näytteen-ottotikkuineen ja ota näyte erillisellä kertakäyttöpipetillä. Purista pipetin pallopäätä ja sitten puristusvoimaa keventämällä ime pipettiin neste- tai lietemäistä ripulinäytettä. Purista pipetistä kaksi tippaa näytettä (n. 80 µl) reagenssiputkeen ja sulje se, kuten edellä.

3. Ravistele reagenssiputkea voimakkaasti n. 20 sekuntia ja anna sen sitten seistä rauhassa noin 2 minuuttia.

4. Aseta saumatusta foliopussista ottamasi testikasetti pöydälle. Avaa näytereagenssiputken väritön suukorkki, jolloin putkea voi käyttää sisältämänsä näytteen annosteluvälineenä. Käännä putki pystysuoraan ylösalaisin, aseta sen suu näytekuopan S päälle lähelle kuoppaa ja purista putkesta kolme tippaa (n. 120 µl) nestemäistä ulostenäyteuutetta kuoppaan. Toimi näin kaikkien kolmen S-kuopan osalta. Vältä ilmakuplien syntyä/pääsyä näytekuoppiin. Käännä putki takaisin suu ylöspäin, sulje se jälleen tiiviisti värittömällä korkilla ja aseta sivuun.

5. Katso aika kellosta ja anna näytteen rauhassa imeytyä kasetin suorakaiteen muotoisten testi-ikkunoiden läpi, kunnes taustat jälleen vaaleneevat ja C-vyöhykkeet näkyvät selvinä.

6. Lue tulos 10 min kuluttua näytteen tiputtamisesta S-kuoppiin (ei enää yli 20 min kuluttua).

Testituloksen tulkitseminen:

*Tulos on negatiivinen, siis ulostenäytteessä ei ole todettavissa mitään tutkituista loisista, jos kasetin kaikissa kolmessa ikkunassa näkyy vain kontrolliviiva kohdassa C.

*Tulos on positiivinen sen loisen osalta, jonka testi-ikkunassa selkeän kontrollivyöhykkeen (C) alapuolella on heikkokin punasävyinen viiva T-vyöhykkeellä.

*Tulos on mitätön (invalid) ja testi epäonnistunut sen loisen osalta, jonka testi-ikkunassa ei näy C-viivaa. Testi on uusittava uudella kasetilla.

 

Tämä loistautitesti on CE-merkitty ja tarkoitettu terveydenhuollon ammattilaisten käyttöön. Testi on varustettu suomenkielisellä käyttöohjeella. On tärkeätä, että noudattaa ohjeita ja tulkitsee niitä oikein. Testejä ei ole tutkittu kotikäytössä.

 

Lisätietoa Terveyskirjaston sivulta