Kaivovesitesti ei ole Suomessa automaattisesti pakollinen pelkästään siksi, että kiinteistöllä on oma kaivo. Yksittäisen kotitalouden käytössä olevan kaivon omistaja vastaa kuitenkin siitä, että talousvetenä käytettävä vesi on turvallista. Viranomaisen edellyttämä veden tutkiminen voi tulla kyseeseen esimerkiksi silloin, kun vettä toimitetaan muille käyttäjille, sitä käytetään osana julkista tai kaupallista toimintaa tai veden epäillään aiheuttavan terveyshaittaa.
Milloin kaivoveden tutkiminen voi olla pakollista?
Yksinomaan yhden kotitalouden omassa käytössä olevan kaivon vedelle ei ole säädetty yleistä määräaikaista testausvelvollisuutta. Tilanne voi olla toinen, jos kaivosta toimitetaan talousvettä muille käyttäjille tai vettä käytetään esimerkiksi majoitus-, ravitsemis-, elintarvike- tai muussa julkisessa tai kaupallisessa toiminnassa.
Veden laadun valvontaan voivat vaikuttaa muun muassa käyttäjien määrä, toimitettavan veden määrä ja käyttötarkoitus. Yhteiskaivon tai pienen vesiosuuskunnan kohdalla tutkimusvelvollisuus ja tutkimusten aikataulu kannattaa varmistaa kunnan terveydensuojeluviranomaiselta.
Kunnan terveydensuojeluviranomainen voi myös määrätä veden tutkittavaksi tai rajoittaa sen käyttöä, jos veden epäillään aiheuttavan terveyshaittaa. Talousveden turvallisuudesta ja viranomaisen toimivallasta säädetään terveydensuojelulaissa. Pienten talousvesiyksiköiden ja yksityisten kaivojen veden laatuvaatimuksia ja -suosituksia käsitellään sosiaali- ja terveysministeriön asetuksessa 401/2001.
Onko kaivovesitesti pakollinen uuden kaivon käyttöönotossa?
Uuden yksityiskaivon veden tutkimisesta ennen käyttöönottoa ei ole kaikissa tilanteissa erillistä yleistä lakisääteistä velvollisuutta. Veden laatu on kuitenkin erittäin suositeltavaa tutkia ennen kuin sitä käytetään juomiseen tai ruoanlaittoon. Uudenkaan kaivon veden turvallisuutta ei voida päätellä veden kirkkauden, hajun tai maun perusteella.
Uuden kaivon kohdalla riittävän laaja laboratoriotutkimus auttaa selvittämään veden mikrobiologista ja kemiallista laatua. Tutkittavat ominaisuudet kannattaa valita kaivon tyypin, sijainnin ja alueen mahdollisten riskitekijöiden perusteella.
Onko kaivovesitesti pakollinen kiinteistökaupassa tai vuokrauksessa?
Kaivoveden tutkiminen ei ole automaattisesti pakollista jokaisen kiinteistökaupan yhteydessä. Ajantasainen tutkimustulos on silti hyödyllinen sekä myyjälle että ostajalle, koska se antaa tietoa kiinteistön talousveden laadusta ja voi ehkäistä myöhempiä epäselvyyksiä.
Ostaja, rahoittaja tai kuntotarkastaja voi pyytää nähtäväksi kaivoveden tutkimustuloksen, mutta tämä ei itsessään tee tutkimuksesta yleisesti lakisääteistä. Jos veden laadusta annetaan kaupanteossa tietoja, niiden tulee olla oikeita ja riittävän ajantasaisia.
Myöskään asunnon vuokraaminen ei yksin merkitse automaattista määräaikaista kaivoveden testausvelvollisuutta. Vuokranantajan on kuitenkin huolehdittava siitä, ettei asumisolosuhteista tai käytettävästä talousvedestä aiheudu terveyshaittaa. Jos veden laadusta syntyy epäily, se on syytä tutkia viipymättä.
Mitä kaivovedestä voidaan tutkia?
Kaivovedestä voidaan tutkia muun muassa bakteereja, pH-arvoa, nitraattia, nitriittiä, rautaa, mangaania, kovuutta ja muita veden käyttökelpoisuuteen tai turvallisuuteen vaikuttavia ominaisuuksia. Kaikki kaivovesitestit eivät kuitenkaan mittaa samoja tekijöitä.
Esimerkiksi Safe Well -kaivoveden pikatestillä voidaan tutkia valittuja veden kemiallisia ominaisuuksia, mutta se ei sisällä bakteeritestiä. Laaja talousveden kotitesti sisältää myös bakteerien tutkimisen. Kun veden laadusta tarvitaan kattavampi kirjallinen raportti, vaihtoehtona on veden analyysipalvelu.
Pikatesti voi antaa nopeasti viitteitä valituista veden ominaisuuksista ja auttaa arvioimaan jatkotutkimuksen tarvetta. Se ei kuitenkaan korvaa viranomaisen edellyttämää näytteenottoa tai laboratoriotutkimusta silloin, kun tutkimustulosta tarvitaan lakisääteiseen valvontaan, elintarviketoimintaan tai muuhun viralliseen käyttöön.
Kuinka usein yksityisen kaivon vesi kannattaa tutkia?
THL:n mukaan kaivoveden laatu kannattaa tutkituttaa säännöllisesti, esimerkiksi kolmen vuoden välein. Laajempi tutkimus voidaan tehdä noin kuuden vuoden välein. Kyse on yksityiskaivon kohdalla yleisestä suosituksesta, ei kaikissa tilanteissa sovellettavasta lakisääteisestä määräajasta.
Vesi kannattaa tutkia myös aina, kun:
- kaivo otetaan ensimmäistä kertaa käyttöön
- veden väri, haju, maku tai sameus muuttuu
- veden epäillään aiheuttavan oireita
- kaivo on tulvinut tai siihen on päässyt pintavettä
- kaivoa on korjattu, puhdistettu tai desinfioitu
- kaivon lähellä on tapahtunut maansiirto-, rakennus- tai jätevesitöitä
- kiinteistöllä on vauva, raskaana oleva henkilö tai henkilö, jonka vastustuskyky on heikentynyt
- kiinteistöä ollaan myymässä tai ostamassa.
Kaivon kunto kannattaa lisäksi tarkistaa vuosittain. Kaivon rakenteiden, kannen ja ympäröivän maan tulee estää pintavesien ja epäpuhtauksien pääsy kaivoon.
Mitä tapahtuu, jos vettä ei tutkita?
Yksityisen kotitalouden kaivon tutkimatta jättämisestä ei tavallisesti seuraa sakkoa tai muuta seuraamusta pelkästään sillä perusteella, ettei suositeltua tutkimusta ole tehty. Suurin riski on se, että veden laatuongelma jää havaitsematta. Kaivovesi voi sisältää mikrobeja tai kemiallisia aineita, vaikka se näyttäisi kirkkaalta ja maistuisi normaalilta.
Jos vettä toimitetaan muille käyttäjille tai käytetään valvonnan piiriin kuuluvassa toiminnassa, tutkimusten laiminlyönti voi johtaa viranomaisen määräyksiin, veden käytön rajoittamiseen tai muihin valvontatoimenpiteisiin. Velvollisuudet kannattaa tällöin selvittää ennen toiminnan aloittamista kunnan terveydensuojeluviranomaiselta.
Miten oikea tutkimustapa valitaan?
Tutkimustapa valitaan sen mukaan, mihin tulosta tarvitaan. Pikatesti sopii valittujen veden ominaisuuksien seurantaan ja alustavaan arviointiin. Laboratorioanalyysi on oikea vaihtoehto, kun tarvitaan kattavampaa tietoa tai kirjallinen raportti veden laadusta.
Jos tutkimus liittyy viranomaisvalvontaan, elintarviketoimintaan, majoitustoimintaan, yhteiskaivoon tai epäiltyyn terveyshaittaan, tutkimuksen sisältö ja näytteenottotapa tulee sopia kunnan terveydensuojeluviranomaisen kanssa. Näin varmistetaan, että näyte tutkitaan tarkoitukseen soveltuvalla tavalla.
Tutustu vesitesteihin ja valitse omaan tilanteeseesi sopiva vaihtoehto. Jos et ole varma, riittääkö pikatesti vai tarvitaanko laboratorioanalyysi, valinta kannattaa tehdä veden käyttötarkoituksen ja mahdollisten riskitekijöiden perusteella.
