Biomarkkeri on mitattava biologinen ominaisuus, jota voidaan käyttää elimistön toiminnan, sairausriskin, sairauden kulun tai hoitovasteen arvioinnissa. Yksittäinen arvo ei yleensä kerro terveydestä kokonaisuutena, vaan tulkinta riippuu siitä, mitä mitataan, miksi tutkimus tehdään ja millainen henkilön muu terveystilanne on.
Mitä biomarkkeri tarkoittaa?
Biomarkkereja voidaan mitata esimerkiksi verestä, virtsasta tai muusta näytteestä. Tavallisia esimerkkejä ovat veren glukoosi, veren rasva-arvot, hemoglobiini, CRP ja kilpirauhasen toimintaa kuvaavat laboratoriotutkimukset. Myös verenpaineen kaltaisia fysiologisia mittauksia voidaan käyttää terveydentilan arvioinnissa.
Eri biomarkkerit vastaavat eri kysymyksiin. CRP voi kuvata tulehdusreaktiota, mutta ei yksin kerro tulehduksen syytä. TSH liittyy kilpirauhasen toiminnan arviointiin, mutta tulkinnassa voidaan tarvita muita tutkimuksia. PSA-arvo puolestaan liittyy eturauhasen arviointiin, mutta poikkeava arvo ei yksin tarkoita syöpää.
Mitä yksittäinen biomarkkeritulos kertoo?
Tulos kertoo mitatusta ominaisuudesta tietyllä hetkellä ja käytetyllä menetelmällä. Sen merkitys riippuu muun muassa viite- tai tavoitearvosta, mittausolosuhteista, oireista, lääkityksistä ja aiemmista tuloksista. Viitealueen ulkopuolinen tulos ei sellaisenaan ole diagnoosi, eikä viitealueella oleva tulos aina sulje sairautta pois.
Peräkkäiset tulokset voivat joskus auttaa seuraamaan muutosta, mutta niiden tulee olla vertailukelpoisia. Näytteenottoajankohta, valmistautuminen ja käytetty mittausmenetelmä voivat vaikuttaa tulokseen. Siksi mittaustiheys ja tutkimuksen tarve kannattaa perustaa hoito- tai seurantasuunnitelmaan, ei yleiseen vuosittaiseen rutiiniin.
Voivatko elämäntavat vaikuttaa biomarkkereihin?
Ruokavalio, liikunta, uni, alkoholi, tupakointi ja stressi voivat vaikuttaa joihinkin mitattaviin arvoihin. Vaikutuksen suunta ja nopeus eivät kuitenkaan ole kaikille samoja. Muutos yhdessä arvossa ei yksin osoita, mikä sen aiheutti tai että jokin elämäntapamuutos olisi varmasti onnistunut.
Jos arvoja seurataan elämäntapamuutoksen yhteydessä, tavoitteet ja sopiva mittausaika kannattaa määrittää terveydenhuollon ammattilaisen kanssa. Näin vältetään liian tiheä testaaminen ja yksittäisten vaihtelujen ylitulkinta.
Voiko biomarkkereja mitata kotitestillä?
Osa kotikäyttöön tarkoitetuista pikatesteistä tunnistaa tietyn biomarkkerin tai osoittaa, ylittääkö tulos testin ilmoitetun raja-arvon. Kaikki testit eivät anna numeerista pitoisuutta. Näytetyyppi, mittausalue, raja-arvo, tulosaika ja tuloksen merkitys ovat aina tuotekohtaisia.
Kotitesti voi soveltua alustavaan arviointiin, kun se on nimenomaisesti tarkoitettu kotikäyttöön ja sitä käytetään ohjeiden mukaisesti. Tulos ei vastaa automaattisesti laboratoriotutkimusta eikä korvaa diagnoosia tai hoidon seurantaa. Ammattikäyttöön tarkoitettua testiä ei pidä käsitellä kotitestinä.
Miten poikkeavan tuloksen kanssa toimitaan?
- Tarkista käyttöohjeesta, että näyte, ajoitus ja tuloksen lukuaika olivat oikeat.
- Selvitä, onko tulos laadullinen, puolimäärällinen vai määrällinen ja mitä raja-arvoa testi käyttää.
- Älä tee hoito- tai lääkitysmuutoksia pelkän pikatestituloksen perusteella.
- Hakeudu terveydenhuollon arvioon, jos tulos on poikkeava tai epäselvä tai jos sinulla on oireita tai jatkuva huoli.
Testerit.fi:n terveystesteihin tutustuessa kannattaa tarkistaa jokaiselta tuotesivulta käyttötarkoitus, näytetyyppi, tuloksen lukuaika ja se, onko tuote tarkoitettu koti- vai ammattikäyttöön.
